giglinger

Vittu. Saatana. Tämä on paras Giglinger-levy tähänastisista kuulemistani! Ja on varmaan helppo (meikäläisen tuntien) arvata, että se on myös punkein niistä. Olen tykännyt aiemmistakin Giglinger-julkaisuista, mutta tämä on punk rockia, jos mikä! Low-fi, raakuus, meluhyöky + punk = innostunut AH. “10 vuoden tuloksena saavutettiin 1. äänite, joka vastaa tarkoitustaan biisejä, kansia ja soudeja myöten. Vaikkei retroilu hyvästä olekaan, niin työmetodiksi tarvittiin studio-live 70-lukulaisella kasiraiturilla tallennettuna. Näin saatiin riittävän siloittelematonta jälkeä, jonka Jürgen Hendlmeier miksasi ja masteroi sellaisenaan jälkipolville. Tulipahan samalla todistettua, että Giglinger todellakin on bändi vaikkei keikkailekaan.” Jes. Totta joka sana. Neljä piisiä loistavaa, hyvin eläväistä, niin soundeiltaan kuin piiseiltään sopivan agressiivista lofi-punkkia, joka saa meikäläisen pää nyökyttelemään ja aivot muistamaan millaista se olikaan kun musiikki vie ensikuulemalta mukanaan eikä innostuksensa syytä pysty selittämään, ajautuu vain mukaan. Tekee mieli ryypätä itsensä känniin ja slämdänsätä Giglingerin tahtiin. Onnistunut levy. Ja kokonaan kuunneltavissa mp3-formaatissa osoitteessa giglinger.com/mp3. (AH)