giglinger

Helsinkiläinen Giglinger on operoinut jo ties kuinka monta vuotta ties missä undergroundeissa, mutta mainittavat saavutukset antavat silti odotuttaa itseään. Nyt tarkastelun alla on orkesterin neljäs omakustanne – kolmas vinyylille painettu, siitä iso plussa.

Yhtyeen indupunkstonermetal-hybridi on aina tiennyt miten liikkua, mutta suunta on ollut kadoksissa. Eikä navigaattori ole vieläkään opastanut Giglingeria oikeille raiteille. “200 bpm” on paikoin kuin raivonsa kadottanut Atari Teenage Riot, toisinaan halvat konerummut ostanut Dead Kennedys ja joskus taas kynänsä tylsyttänyt Nine Inch Nails. Jotain siis puuttuu ja tunkkainen soundimaailma nostaa ongelmat vieläkin enemmän pintaan. Konsepti on erinomainen, mutta toteutus on ainakin vielä auttamattoman keskeneräistä. (teemu lahtinen)